Pedagogiikan perusteet
Steinerpedagogiikalla on ikää jo yli 100 vuotta, mutta se elää vahvasti tässä päivässä ja pyrkii omalta osaltaan vastaamaan alati muuttuvan yhteiskunnan haasteisiin. Nopeasti muuttuvassa maailmassamme nousee korkeaan arvoon steinerkoulun kyky kasvattaa itseensä luottavia, rohkeita ja luovia ihmisiä.
Steinerpedagogiikka rakentuu Rudolf Steinerin ihmiskuvalle, jonka mukaan kaikella ihmisen kasvulla ja kehityksellä on omat herkkyyskautensa. Ihmiskuva jakaa ihmisen ruumiilliseen osaan, ainutkertaiseen henkiseen osaan, ja ympäristön vaikutuksillekin alttiiseen sielulliseen osaan. Sielullisesta osasta, jonka kehitykseen voidaan siis esimerkiksi koulussa vaikuttaa, on edelleen löydettävissä tiedostamaton tahto, tietoinen ajattelu ja puolitietoinen tunne-elämä.
Lapsen kehitys rytmittyy seitsenvuotiskausiin
Näitä alueita tasapainoisesti kehittämällä voidaan kasvattaa aloitekykyisiä, rohkeita ja luovia yksilöitä; sellaisia, joita nykyaika tarvitsee. Kouluopetuksen on vastattava lapsen kulloistakin kehitysvaihetta.
Tahto
Ensimmäinen seitsenvuotisjakso (0-7 v.) on tahdon heräämisen aikaa. Lapsi oppii matkimalla. Turva, rytmi ja leikki ovat keskiössä.
Tunne
Toisen seitsenvuotiskauden aikana (7-14 v.) mielikuvitus, tunteet ja esteettinen kokemus vahvistuvat. Lapsi oppii elämyksen ja auktoriteetin kautta.
Ajattelu
Kolmas kausi (14-21 v.) herättää itsenäisen ajattelun, arvot ja minäkuvan kehittymisen. Nuori etsii totuutta ja omaa paikkaansa.
Opetuksen välineitä
Kuvaopetus
Yksi steinerpedagogiikan lähtökohdista on kuvaopetus. Alaluokilla kerrotaan lapsen sen hetkistä ikäkautta vastaavia tarinoita. Kertomuksien kuuntelu luo sisäisiä mielikuvia, joista muodostuvat käsitteet. Opetettavaan ainekseen sisällytettynä mielikuvat muotoutuvat itsenäiseksi ajatteluksi vuosien varrella. Tunne-elämän alueella mielikuvat synnyttävät kyvyn empatiaan ja lisäävät eläytymiskykyä. Mielikuvan liittäminen jonkin konkreettisen oppimiseen on elävä opetuskuva. Esimerkiksi kirjoittamaan oppimisessa S-kirjain voi muodostua vilkkaasti liikkuvan sisiliskon liikkeestä. Lapsi saa näin myös liikkeen avulla käsityksen annetusta mielikuvasta.
Taide
Steinerpedagogiikassa taiteellinen työskentelytapa on yksi opetuksen keskeisimmistä periaatteista. Se ei ole vain erillinen oppiaine, vaan taide on opetuksen ydin: oppiminen tapahtuu elämällä, kokemalla ja luomalla. Taiteellinen työskentelytapa läpi kouluvuosien, esimerkiksi omatekoiset maalausten kautta elävöitetyt tietoaineiden vihkot, avaavat oppilaan tunne- ja tahtotilan tukemaan kokonaisvaltaista oppimista. Tavoitteena on, että oppilas kokee sisällöt ennen käsitteellistämistä.
Temperamenttikasvatus
Temperamenttikasvatus on steinerpedagogiikassa keskeinen osa oppilaan yksilöllisen kehityksen tukemista. Se perustuu käsitykseen, että jokainen lapsi on ainutlaatuinen, ja hänen luonteensa, toimintatapansa ja herkkyytensä vaikuttavat siihen, miten hän oppii ja elää sosiaalisessa ympäristössä. Opettaja havainnoi lapsen temperamenttia ja sopeuttaa opetuksen, ohjauksen ja ympäristön sen mukaan.
Tavoitteena ei ole muuttaa temperamenttia, vaan tukea lapsen vahvuuksia ja auttaa tasapainottamaan haasteita.